7 Vuorokautta, 0 Treeniä

Niin kävi. Treenit meni täydellisesti tauolle. Alkoi univaikeudet olemaan liikaa. Lisäksi töissä on ollut sen verran kiireistä, että ei paljoa ole jaksanut treenata. Jos nämä ei vielä tarpeeksi ollut sekoittamaan pakkaa, niin elämässä on tulossa suuri muutos tasan viikon päästä. Viimeinen koulukerta. Vaikka sitä ei jatkuvasti ajattelisikaan, niin se on ollut suuri osa elämääni viimeiset pari vuotta.

Maanantaina sovittiin Mikan kanssa, että kevennetään viikon treenejä. Mutta kun uni ei vaan toiminut, niin päätin ottaa käyttöön totaalilevon. Tiistaina tosin kävin vaimoni kanssa salilla venyttelemässä ja tekemässä liikkuvuustreenejä. Nämä lähinnä palauttaa, eikä rasita.

Onko tästä tauosta ollut apua? Suoraan ja rehellisesti sanottuna, ei ole. Melkein jokainen yö herään kolmen-neljän aikaan ja loppuyö menee odottaessa herätyskellon soimista. Eilen kävin mökillä saunomassa ja rentotumassa. Sielläkin sama juttu. Herätys keskellä yötä. Tosin tällä kertaa myös myrsky ja kuumuus herätti. Joinakin öinä olen nukkunut hieman paremmin kuin toisina.

Treenaamattomuus on myös ollut hankalaa, kun viimeiset kuukaudet ovat menneet lähes joka päivä treenaten. Löhöily on ollut kyllä mukavaa, mutta joka päivä on käynyt mielessä, että voisipa lähteä edes jotain treenintapaista lähteä tekemään. Lepo on kuitenkin lääke ja siitä yritän pitää kiinni.

Olen yrittänyt ottaa rennommin muillakin elämän osa-alueilla ja rauhoittaa iltoja. Aina se ei kuitenkaan mene pelikirjan mukaan. Työasiat pyörii päässä iltaisinkin. Iltaisin pyrin lukemaan kirjaa rauhoittaakseni ajattelun yötä kohti. Rentoutumista olen pyrkinyt tekemään monessa muodossa päivisin ja iltaisin.

Jos ensi yönä saisi nukuttua kunnolla, niin voisi harkita treenaamiseen palaamista. Ainakin kevyesti. Projekti etenee tällä hetkellä levossa, mutta etenee silti! Kirvestä ei ole heitetty kuoppaan. Välillä tulee mutkia matkaan, mutta täältä vielä palataan entistä vahvempana!

Mainokset

2 Comments Lisää omasi

  1. Uskon ymmärtävini ongelmasi. Itse liikun enemmänkin omaksi ilokseni, mutta erityisesti viime keväänä tuntui koko ajan siltä, että menen treeneihin väsyneenä. Nyt syksyn puolella tilanne on mennyt niin pahaksi, että olen joutunut sairaslomalta käsin harjoittelemaan nukkumista ja kuuntelemaan omaa oloani. Sanaan ”armollinen” olen yrittänyt tutustua. Väsyneenä vaan ei kannata yrittää liikoja. Toivottavasti tilanne on korjaantunut ja harjoittelu taas tuntuu hyvältä!!

    Tykkää

    1. Nyt tilanne on alkanut korjaantumaan ja kirjoitinkin siitä tänään uuden blogauksen. Liika kiire töissä, koulu ja kova treeni ei ollut paras mahdollinen yhdistelmä terveyden kannalta. Tästä taas oppineena kohti tavoitetta. Tällä kertaa rauhallisemmin ja kehoa kuunnellen.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s