Viikko Treenien Parissa – Life After Noro

 

Vihdoinkin huipulla
Vihdoinkin huipulla

Viikon se kesti. Norosta paraneminen nimittäin. Ja kylläpä ne treenit sitten taudin jälkeen maistuikin!

Treeniviikko on ollut ylämäkeä, mutta myös hieman alamäkeä. Treenaaminen on ollut todella mukavaa ja vaikka maltilla aloitinkin tauon jälkeen, niin silti pieniltä ”loukkaantumisilta” ei näköjään onnistunut välttymään. Maanantaina sain vihdoinkin minun tukipohjalliset. Iltapäivällä kävin sovittamassa pohjallisia ja ne hiottiin kenkiini sopiviksi. Neuvo lähtiessä oli, että aloita näillä maltillisesti. Pari tuntia päivässä ja pikkuhiljaa lisäten päivittäistä käyttöä. Kiilaa ylipronaatiota korjaamaan kuitenkin lisättiin pelko paljon. Lähtiessä kysyin vielä, saanko käydä tekemässä maltillisen juoksulenkin ja lupa tuli. Lähdin sitten innosta soikeana testaamaan uusia juoksujalkojani. Sunnuntaina olin käynyt vielä ostamassa uudet juoksukengät Intersportista (sain muuten todella hyvää palvelua, kiitos siitä!), sillä uusissa kengissä itsessään ei saisi olla vahvaa pronaatiotukea. Jalkoihin lähti mukaan viime vuoden Asicsin DS – trainerit (parin tunnin miettimisen ja sovittelun ja testaamisen jälkeen).

Kävin juoksemassa 35min todella hidasta ja maltillista juoksua. Juoksu tuntui hyvältä. Mihinkään ei koskenut, mutta aivan lenkin loppupuolella vasenta jalkapohjaa hiersi. Kotona ei ollut mitään kipuja. Venytellessä ei ollut mitään kipuja. Suihkussa ei ollut mitään kipuja. Hieman ennen nukkumaan menemistä vasemman jalan polvi ei enää liikkunut. Kipu oli aivan jäätävän kova! Sänkyyn menemisestä ei meinannut tulla mitään. Yksi taisteluretki, että pääsin edes jotenkin makuuasentoon. Annoin polvelle kylmähoitoa ja otin särkylääkkeen. Yöllä herätessäni vessareissulle polvi oli edelleen tuskaisen kipeä. Aamulla herätessä jalka toimi taas, mutta pieni haamukipu oli jäljellä. Tiistaina jäi siis treenit treenaamatta. Keskiviikkona kipu oli kokonaan poissa. Vielä pieni omituinen tuntuma oli jäljellä.

Keskiviikkona kävimme vaimoni kanssa salilla. Omassa ohjelmassani olisi ollut alakropan treeni, mutta en halunnut ärsyttää polvea vielä, joten tein yläkropan. Salitreeni meni todella mukavasti. Parin viikon tauon jälkeen kaikki tuntui sujuvan todella hyvällä temmolla ja fiiliksellä. Kaikenkaikkiaan huippu treeni Huipulla.

Uskalsin lähteä torstaina jo pyörälenkille maasturilla. Mitään kiputuntemuksia ei tullut ja lenkki meni mukavasti. Matkaa kertyi 27km PK-lenkkiä. Ajoin lähinnä asfaltilla, sillä tässä kaupungissa ei ole polut vielä sulaneet. Kaikkialla metsässä on vielä lunta ja jäätä. Lenkki antoi vielä hyvää tuntumaa pyörän säätöjä varten ja satulatolppa nousikin vielä melkein 5cm ylemmäksi. Nyt tuntuu paremmalta. Maastopyörällä asfaltilla ajaminen on kyllä erittäin kevyttä verrattuna mielikuvaani siitä. Samana päivänä ajoin myös työmatkani pyörällä. Meno-paluu lippu on noin 10km.

Aspegren_Uinti

Lauantaina oli vuorossa uintia. Viimeisimmästä uintikerrasta on varmasti aikaa kulunut jo kuukausi ja pelkkä ajatus uinnista tuntui pahalta. Muutenkin olo oli jotenkin laiskanpuoleinen. Ajattelin, että uinnista ei tule yhtään mitään. Olin todella todella väärässä. Uinti meni nimittäin täysin käsikirjoituksen mukaan. Ohjelmassa oli paljon vetoja. Esim. 10 x 100m tavoiteaikaan 1.50min. Eka veto meni aikaan 1.40min ja fiilis oli hyvä. Veto tuntui kevyeltä, vaikka alla oli kovia 25min sprinttejä + tekniikka harjoitteet. Päätin silti keventää vauhtia, että kaikki 10 vetoa menisi tavoitteeseen. Ja menihän ne. Toinen veto oli 1.43min. Sen jälkeen vauhti alkoi olemaan lähempänä 1.50min. En muista, että olisin koskaan aikaisemmin saanut vetoihin samanlaista fiilistä vedestä. Tuntui että vesi virtasi kämmeniä pitkin, niin kuin on tarkoituskin. Paras uintitreeni koskaan! Tauko tekee ihmeitä.

Sunnutaina aamulla pähkäilin varmaan yli tunnin, että lähdenkö tekemään pitkän PK-pyörälenkkini Cyclocrossarillani vai maasturilla, mikä olisi reitti, vai menisinkö salille polkemaan Wattipyörällä koko treenin. Tuskailun jälkeen päätin lähteä matkaan maasturilla vailla päämäärää tai valmista reittisuunnitelmaa. Se olikin viikon paras suunnitelma! Matkaa kertyi kahdessa tunnissa 36km, mutta voi sitä mäkien määrää, mitkä reitilleni valitsin! Ensimmäisenä kilometrin nousu Neulamäkeen ja sieltä vielä nousua näköalatornille. Sen jälkeen ajelin ympäri Kuopiota lähinnä rantoja pitkin. Lopetin treenin kevyesti Puijon mäen päälle nousulla. Te jotka ette ole Kuopiossa käyneet, tai Puijo ei ole millään tavalla tuttu, niin kerrottakoon, että Puijon Torni on 232m merenpinnasta ja 150m Kallaveden pinnasta. Nousua tulee tuskaisesti. Maitohapot jylläsi jo ensimmäisen 100m jälkeen ja matkaa huipulle oli vielä paljon. En luovuttanut! Purin hammasta ja hymyilin samaan aikaan ja matka palkittiin todella upealla auringon paisteella huipun päällä. Sain ihastella maisemia hetken täysin omassa rauhassa. Palkitsin itseni vielä proteiinipatukalla, joka oli takin taskussa odottamassa. Söin sen kaikessa rauhassa ja ihastelin tuttua, mutta upeaa maisemaa. Sen jälkeen laitettiin Canyonin jarrut koetukselle ja ajoin mäen alas suoraan kotiin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s