Viimeiset Treenit ja Kisaennakko

Aspegren_uinti

Terveisiä Joroisilta! Valvatuksen vesi tuntuu olevan raikasta, eli kylmempää kuin odotin. Mutta palataan tähän kohta.

Viimeiset pari viikkoa on mennyt treenatessa viimeisiä treenejä projektiani ajatellen. Koko blogini idea lähti siitä, että kerron projektistani kohti ensimmäistä puolimatkan triathloniani. Matkalle on mahtunut vaikka mitä! On ollut onnistumisia, epäonnistumisia, epäonnea, yli kuukauden mittainen treenitauko, kehittymistä ja takapakkia. Mutta nyt olen alle viikon päässä projektin päätepisteestä – Joroisten puolimatkan triathlonista. 

Tällä hetkellä mieli on erittäin luottavainen kunnon suhteen. Jos paikat kestää, niin kunto kestää myös tavoiteajan (6 tuntia) alittamiseen. Viimeisin viimeistelytreeni Joroisilla antoi uskoa ja luottoa omaan tekemiseeni. Vaikka en ole päässyt treenaamaan tänä vuonna toivotulla tavalla, niin kunto on kehittynyt siihen pisteeseen, että astelen lähtöviivalle leuka pystyssä! Ainoa huolenaihe on Tahko Runilta saakka vaivannut kipu jalassa, joka on estänyt juoksuharjoittelun kokonaan. Puolimaratonin juokseminen näillä harjoitusmäärillä hirvittää, mutta toivon kaiken muun treenaamisen nostaneen kunnon siihen pisteeseen, että siitä ainakin selviytyy.

Viimeistelytreenit Joroisilla

Käytiin Mikan kanssa lauantaina tutustumassa hieman Joroisten kisareittiin. Aamulla satoi vettä ja lämpötila oli noin 14 asteen tuntumassa. Siitä huolimatta pakkasin pyöräni ja märkäpuvun autoon ja lähdin kohti Valvatusta. Vastaan tuli muutama triathlonpyörä ja juoksija ja Valvatuksen rantaan saapuessani vastaan ajoi Finntriathlonin auto. Kisafiilis nousi heti kattoon! Täällähän ollaan jo täydessä vauhdissa rakentamassa kisa-aluetta! Mikakin saapui omalla kyydillään hetkeä myöhemmin. Kävely rantaan ja märkäpuku päälle. Hieman viileä tuuli sai miehet hieman varpailleen. Rannalla rakennettiin T1 vaihtoaluetta. Ensimmäinen ajatus oli, että onneksi täällä on ihmisiä 😀 Itselläni ei tänä kesänä ollut vielä metriäkään avovesiuintia takana, joten hieman oli perhosiakin vatsassa. Ensi kosketus veteen tuntui kylmältä. Jalkaterät alkoi heti kihelmöimään viileästä vedestä. Ei muuta kuin gps päälle ja kohti ensimmäistä poijua. Uitiin Mikan kanssa melko rauhallista tahtia. Pysähdyimme matkalla noin viisi kertaa juttelemaan. Mika kertoi miten kannattaa edetä itse kisassa. Suunnistaminen onnistui omalta osalta yllättävän hyvin. Rannassa kello näytti aikaa 41min. Oma tavoite kisaan on 40min, joten noilla pysähdyksillä ja tahdilla ei mitään hätää! Aika tulee alittumaan varmasti.

Uinti tuntui todella hyvältä! HEADin märkäpuku ohjasi uintiani todella paljon. Altaassa molemmilta puolilta hengittäminen on ollut todella hankalaa minulle, mutta märkäpuvun kanssa ei ollut mitään ongelmia asian kanssa! Käsivedot meni vartaloa myötäille kuin itsestään. Uskomaton puku verrattuna edelliseen! Testissä minulla oli myös HEADin avovesiuintiin tarkoitettu poiju, jolla on monta erinomaista käyttötarkoitusta. Ensinnäkin se kelluttaa! Tuli testattua tätä kilometrin päässä rannasta. Pystyin kiipeämään poijun päälle koko painollani ja kellumaan sen varassa. Toisekseen se toimii huomiomerkinä veneilijöille. Kolmas kätevä toiminto on sen veden pitävä säiliöosa, johon voi laittaa uinnin ajaksi esimerkiksi avaimet yms. tavarat, jota ei halua jättää yksinään rannalle vartioimatta. Poijuantoi ainakin itselleni ainakin turvallisuuden tunteen uintiin kaukana rannasta. Kolmas tuote, jota hlauan hehkuttaa on myöskin HEADin valmistama. Nimittäin uimalasit vahvuuksilla. Aivan loistavat lasit! Mukavan kirkkaasti näkyy seuraavat poijut, kun silmälasejakaan ei oikein uidessa voi pitää! Näistä(kin) välineistä kiitos Kuopion Seikkailukeskukselle!

Uinnin jälkeen vaihdoimme ajovehkeet päälle ja lähdimme ajamaan pyörillä kisareittiä. Alunperin meidän piti tehdä reilu tunnin pyöräilyrutistus. Olin itse syönyt aamulla vain pari ruisleipää (jännitti jostain syystä ja ruoka ei maistunut). Tuo tunnin lenkki muuttui 70km kovaksi treeniksi. Lähdimme kohti Rantasalmea. Ehkä kolmen vartin kohdalla kysyin Mikalta, milloin käännytään? Vastaus oli ”Rantasalmella”. Ei hitto! Näillä energioilla? Jo alkumatkasta meinasi reisistä loppua paukut. Muutaman energiageelin jälkeen homma alkoi kuitenkin luistamaan. Matkalla päälle osui mukava sadekuuro, joka piiskasi pän näköä voimalla. Tietysti paluumatkalla oli vielä vastatuulikin. Silti keskinopeus Valvatuksen parkkipaikalla näytti olevan 30km/h. Huh! Ennätys! Tavoitenopeus itse kisaan minulle on 27km/h. Kisassa aion tuota nopeutta noudattaakin, jos ei ihmeitä tapahdu. Muuten jää luultavasti juoksuosuus juoksematta.

Kiitoksia

Blogini ei tule loppumaan kisaraporttiin Joroisilta, vaan harrastus jatkuu ja uusia tulee tilalle. Aion raportoida tekemisiäni, oppimiani asioita, uusia välineitä yms jatkossakin. Jos paikat ei hajoa kisaan, niin tänä vuonna odottaa vielä monta koitosta. Tämä 10kk projekti on ollut aivan huikea! Tästä suurin kiitos kuuluu Mikalle, joka on hionut minut elämäni parhaaseen kuntoon. Kiitos myös Kuopion Seikkailukeskukselle suuresta avusta välineiden osalta. Ilman tätä sponssausta, olisi harrastaminen ollut todella paljon vaikeampaa. käykäähän paikalliset tutustumassa heidän myymälän tarjontaan! Paljon erilaisia märkäpukuja, kisa-asuja ja triathlonvälineitä Kuopion satamassa. Kiitos myös Foodinille! Heidän tuotteilla on tätä miestä tankattu lähes päivittäin. Energiaa kisoihin ja treeneihin 🙂

Minä ainakin olen elämäni parhaassa kunnossa! Ensi viikolle kirjoitan kisaraportin ja kerron miten hommat oikein meni! Perhosia on ainakin vatsassa sopivissa määrin!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s