Kisaraportti Multisport Syvänniemen Seikkailu

14191399_10154403697084299_276733513_o

Mitä saadaan aikaan, kun onneaan multisport kisaan lähtee kokeilemaan parivaljakko, joka ei ole suunnistanut sitten armeijan (16 vuotta sitten), ei ole melonut koskaan, eikä osallistunut koskaan maastopyöräkisoihin? Vastaus on – kovaa vauhtia huonolla loppuajalla!

Lauantaiaamuna Team Hastur lähti kohti Syvänniemeä. Itselläni edellinen yö oli huonosti nukuttu, kuten jo niin monta yötä ennen sitäkin. Aamulla väsytti ja kisafiilis oli kateissa. Matkalla kuitenkin alkoi mieli ja mies piristymään. Kohteessa pyörät ulos autosta ja kohti kisakeskusta. Nopea vilkaisu ympärille kertoi, että osallistujista luultavasti 80% oli naisia. Autojen katot oli täynnä hienoja maastopyöriä. Ensimmäisenä suuntamisemme kahvilaan, josta sai virkistävää kahvia. Onneksi Team Hasturin yhteinen ystävä oli suostunut lähtemään mukaan huoltajaksemme, sillä toinen meistä oli unohtanut lompakon kotiinsa ja toinen oli muuten rahaton. Ilmoittautuminen ei ollut vielä alkanut, joten lähdimme kasaamaan pyörät kisakuntoon ja tekemään viimeiset varustetsekkaukset.

14191685_10154403697109299_315095404_o
Strategiaa hiomassa.

Ilmoittautumisen yhteydessä alkoi materiaalien jako. Kirjekuoresta löytyi kisanumeroiden lisäksi kartat ja reittiohjeet. Kartan eteen saatuani iski paniikki. Miten tästä selvitään näillä suunnistustaidoilla? Aloimme yhdessä suunnittelemaan kisareittiä ja taktiikoita. Selkeä linja alkoi muodostumaan kartalle. Muutama epävarma rasti vielä jäi mietityttämään. Millä maamerkeillä ne löydettäisiin? Pakko oli lähteä ostamaan paniikki kahvit + herkulliset pullat. Kaikki energia ja kofeiini tulisi tarpeeseen.

Starttasimme yhteislähdöllä ja reiteissä oli kolme hajontaryhmää. Meidän ryhmä aloitti kisan maastopyöräilyllä. Team Hastur lähti täydellä höyryllä eteenpäin. Sen mitä me hävitäisiin taidottomuudessa, otettaisiin takaisin vauhdilla! Ensimmäiset rastit löytyi nopeasti ja porukka ei hajaantunut, vaan aikamoisessa sumpussa mentiin. Olimme rasteilla viimeisten joukossa, mutta pyörät saavutettiin kyllä heti kiinni. Triathlontreeneistä on ollut selkeästi apua.

Sitten alkoi tapahtumaan. Maastopyöräilyn jälkeen lähdimme juoksuosuudelle. Ensimmäiset rastit menivät hyvin ja porukan hajonta ei ollut vielä suuri. Luultavasti kolmannen rastin jälkeen teimme ensimmäisen virheen kohti tuhoamme. Väärä rasti! Eikun takaisin etsimään sitä oikeaa. Sieltähän se loppuporukka tulikin iloisesti vastaan. Kun tulimme takaisin oikealle rastille, niin emme nähneet enää ketään muita. Seuraavaa rastia kohti ylhäisessä yksinäisyydessämme.

Seuraava virhearvio – lopullinen munaus. Olimme miettineet tätä rastia jo ennen lähtöä. Mistä tunnistamme oikean kohdan mennä ryteikön läpi seuraavalle tielle? Emme ilmeisesti mistään. Tuurilla läpi ja tie löytyi helposti. Mutta kummalla puolella rasti olisi? Päätimme kokeilla vasenta. Virhe. Juoksimme niin kauan tietä pitkin että rasti löytyi. Tosin rasti oli jo leimattu juoksuosuuden alussa. Kauhealla juoksuvauhdilla takaisin tietä pitkin. Kohta josta olimme tulleet takaisin tielle, oli noin 100m päässä oikeasta rastista. Tämä maksoi meille melkein 20min.

14203056_10154403697089299_1478420586_o

Loput juoksuosuudesta sujui ihan mukavasti ja huoltajammekin yllätti meidät seisomalla tien laidassa matkan varrella! Lisäbuustilla takaisin pyörien luokse ja matkaan. Pyöräily suuntautui hieman hankalampaan maastoon, mutta sujui mukavasti. Rastit löytyi hyvin ja muitakin kilpailijoita nähtiin. Pyörät vaihtoalueelle ja järjestäjien kovasta kannustuksesta päätellen olimme häntäpäässä. Vauhdilla kohti seuraavaa rastia, jossa meitä odotti seuraava ylivoimainen tehtävä. Puupalikan heittäminen sankoon. Sehän sujui mukavasti 20m/s puhaltavaan myrskytuuleen. Tähän tuhlaantui pojilla aikaa seitsemän minuuttia! Kohtalo oli sinetöity. Kun puupalikka vihdoin osaltani osui sankoon, oli edessä melonta. Järvelle katsoessani minut täytti kauhu. Melontaa inkkarilla ei ole tullut tosiaan harrastettua ja järvellä tuuli niin kovasti, että aallot rantaan lyödessä pirstaloituivat pitkälle kohti manteretta. Vaahtopäät täytti koko järven.

Melontapaikan järjestäjät ilmoittivat onneksi iloisia uutisia. Myrskyn takia melontaosuus oli helpotettu yhden rastin mittaiseksi. Tosin tämä rasti tuli käydä leimaamassa kahdesti. Ensimmäisen kierroksen jälkeen meiltä kysyttiin, olemmeko me koskaan meloneet. Oli pakko kysyä, näkyykö se? Näkyi kuulema. Toinen kierros ja juosten maaliin. Team Hasturin sijoitus – oman hajontaryhmän toiseksiviimeinen 😀

Mutta harmittaako? Ei ollenkaan. Aivan mahtava kokemus. Keväällä aion opetella suunnistamaan, sekä melomaan! Ensi vuonna Team Hastur tulee ja kostaa voittamalla koko sarjan! Kiitos Syvänniemen järjestäjille. Kisasta jäi pelkästään hyvä maku. Voitti Team Hastur sentään arvonnassa veitsisetin!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s