Vammoja ja Valokuvaamista

Alkuun negatiivisiä asioita jo loppuun onneksi niitä positiivisia!

On kerennyt useampi viikko vierähtää viimeisimmästä kirjoituksesta. Se ei tarkoita, että olen ollut liikkumatta kokonaisen kuukauden, mutta vähälle on valitettavasti jäänyt. Syitä on useampia, joista päällimmäisenä on virtsakiven jatkuva vaivaaminen. Elin uskossa, että leikkaus olisi jo suoritettu, sillä jonossa olen ollut toukokuusta saakka. Eli se siitä hoitotakuusta. Jatkuva hermosärky estää kävelyn ja juoksemisen kokonaan. Jopa kaupassa käynti on välillä ollut tuskaista. Mutta se siitä. Ehkä se tässä vielä joku päivä leikataan pois ja edessä on viime kerran muistoihin varaten erittäin paskamaiset kolme viikkoa sen jälkeen.

Onneksi olen pystynyt pyöräilemään. Ainakaan Kuopiossa se ei tosin ole ollut maantiefillarilla mitään mukavinta mahdollista hupia kylmyyden takia, joten lähinnä lenkit on tullut tehtyä maastopyörällä ja viimeisen kolmen viikon aikana oikeastaan Wattbikellä. Wattbikeä onkin ollut jo vähän ikävä ja sillä olen saanut mukavan tehokkaita treenejä aikaiseksi. Peruskuntoa pääsääntöisesti ja mukaan vetoja kestoltaan 2-10min. Hiki ainakin lentää!

Sain myös vihdoinkin diaknoosin säären kipuilusta. Kävin magneettikuvauksissa syyskuussa ja aika ortopedille oli toissa viikolla. Sääriluussa on rasitusvamma. Ei murtuma, mutta ei kaukana siitä. Magneettiin mennessä se oli jo täysin kivuton, mutta radiologin sanastoa lainaten se oli jäähtyvässä tilassa. Lääkärin ohjeet oli vaihtaa pyöräilyyn tai antaa vaan aikaa parantua. Mitään keinoa ei ole estää sen rasittumista uudestaan, välttää sitä, poistaa sen mahdollisuutta, tai ennaltaehkäistä asiaa. Toistoa siksi, ettei joku tule taas viisastelemaan vääränlaisesta treenaamisesta. Lääkärin mukaan 95% ihmisiten sääriluista kestää iskutuksen ja minä siis kuulun siihen 5% joka ei kestä. Asiaan ei vaikuta virheasennot, treenimäärät tai tavat, vaan se on silkkaa huonoa geenilottotuuria. Vaiva voi poistua itsestään, eli luu voi oppia yhdestä kerrasta ja olla rasittumatta jatkossa. Tähän rasitusvammaan riitti pari viiden kilometrin lenkkiä. On siis aivan sama, miten venyttelen, vahvistan lihaksia tai varoisin jalkaani, kyseinen vaiva voi uusia. Yliproonation korjaaminen ei siis ollut avain tähän vaivaan.

Tulipas tästä negatiivinen päivitys. On elämässä ollut onneksi paljon hyvääkin. Olen kerennyt tämän vähäisen liikunnan takia kehittämään omaa ammatillista osaamistani ja perustamaan omat kotisivut valokuvaamisen osaamiseni promoamiselle. Jos on kansainvälisesti palkittu valokuvaaja, on siitä syytä kertoa ylpeydellä kaikille 🙂 Seuratkaa siis sitä osaamistani täältä! Olen kerennyt poistamaan myös stressiä ja miettimään arvoja järkevämmän treenaamisen puolesta. Yöunet ovat olleet todella hyviä jo pidemmän aikaa. Salilla olen voinut käydä vahvistamassa lihaksia ja siellä tapahtuu mukavaa kehitystä. Aion jatkaa salitreeniä pitkälle kevääseen ja myös vaimoni on innokas salitreenaaja, joten saamma enemmän aikaa yhdessä.

Laitan vielä tähän mukaan viime aikaisia kuviani urheilukuvauksen parissa. Mallina alla olevissa kuvissa on Henna Tuomainen ja Hanna Kaikkonen. Palaan asiaan uutisten parissa, sillä uusia tuulia on luvassa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s