Kolmen kuukauden lähes totaalinen treenitauko ei ole kovin helppo pala purtavaksi ihmiselle, jonka elämäntapana on ollut liikkuminen. Noin kaksi viikkoa sitten minulta operoitiin munuaisesta 2,5cm kokoinen virtsakivi… Voin kertoa, että ei mikään maailman miellyttävin operaatio. Sitä edeltäneet pari kuukautta oli melko tuskaisia. Jo pelkkä käveleminen sai selän ja vatsan alueen huutamaan tuskasta. Leikkausta jonotin yhteensä lähes seitsemän kuukautta. Sääressä ollut vamma lisäsi vielä oman soppansa myllyyn. Pyörää pystyi hyvinä päivinä onneksi polkemaan ja salillakin pystyi hieman käymään. Nyt tuntuu kuitenkin että kunto on tippunut pohjalle.
Mutta sehän on vain uuden alku sanon minä! Pääsen starttamaan vuoden 2017 puhtaalta pöydältä (ja munuaiselta). Olen erittäin motivoitunut tulevaan kauteen. Minulla on uusi pyörä odottamassa kevättä. Maastopyörä on varusteltu myös talvea varten. Jalka on saanut ansaitsemansa levon ja on valmiina juoksutreeneihin (jotka tosin alkaa kävelyllä). Uskon että minulla on kaikki edellytyksen ensi kesän kisoihin parantamaan omia aikojani. Odotan todella innokkaana urheilun makuun pääsemistä. Lihaskipuja, euforiaa, mukavaa treenin jälkeistä tervettä väsymystä, energiabuusteja ja endorfiineja veressä. Ai että tulee hieno paluu!
Kaiken lisäksi luvassa on uusi yhteistyökumppanikin, josta ilmoittelen myöhemmin. Hommat Seikkailukeskuksen, Foodinin ja Larun Pyörän kanssa jatkuu entisellään. Nyt laatimaan vain tavoitteet ensi kautta varten ja treenaamaan viime vuoden virheistä oppineena, kovempana kuin koskaan ja uudella alulla! Seuratkaa siis blogia, sillä se ei ole todellakaan kuollut!
