Unelmieni reissu Norjaan – osa 1

Tämä kesä jää varmasti muistoihin parhaana kesänä ikinä (tähän saakka), jos lapsuuden taianomaisia kesiä lasketa mukaan. Näillä sanoilla aloitan kertomuksemme matkasta Pohjois-Norjaan.

Olimme haaveilleet vaimoni kanssa seikkailuntäyteisestä lomasta jo syksystä saakka. Haaveilimme kuvien ja matkakertomusten äärellä, kirjoitimme suunnitelmia vihkoon ja odotimme matkaa nämä haaveet silmissämme. Siksi jaan meidän matkatarinamme ja paljon kuvia luettavaksenne ja nähtäväksenne.

Meinasin ensin kirjoittaa yksityiskohtaisen kertomuksen jokaisesta päivästämme, mutta kertomista on niin paljon että päädyin kertomaan tässä kirjoituksessa retkemme ehdottomat highlightit sekä kertomaan omia suosituksiamme alueelta.

Abisko – Ruotsi

Ensimmäinen retkemme kohde oli Senjan saari, joka on kuulema Lofootit pienoiskoossa. Matkan varrella löysimme myös toisen paratiisin, jonne täytyy palata vielä ajan kanssa. Tällä kertaa pysähdyimme ottamaan vain kuvia ja tekemään pienen jaloittelun. Se paikka on on Ruotsissa sijaitseva Abiskon kansallispuisto uskomattoman kauniine näkymineen.

Senjan Saari – Norja

Kun ylitimme Ruotsin ja Norjan välisen rajan, muuttui myös maisema radikaalisti jylhemmäksi. Vähän vielä tiesimme silloin. Joka puolella ympärillä nousi suuria vuoria, joiden keskellä ajaminen hieman alkuun jännitti. Itsensä tunsi todella pieneksi. Mutta millaiseksi ne maisemat muuttuivatkaan, kun pääsimme lähemmäksi Senjan paratiisimaista saarta. Ensimmäinen vaikuttava kokemus oli silta Finnsnesin ja Senjan saaren välillä. Silta nousi melko korkealle jyrkässä kaaressa. Tämä kyseinen silta oli ollut suljettuna muutamia viikkoja aikaisemmin kovan myrskytuulen takia. Meidän saapuessa paikalle oli kuitenkin kirkas aurinkoinen päivä. Sillan jälkeen käännyimme oikealle ja lähdimme kohti ensimmäistä nähtävyyttämme, Seglan vuorta. Matkalta etsimme yöpaikan, joka oli reissun ehkä uusin Camping alue – Fjordbotn camping. Teltan pystyksen jälkeen menimme rantaan ihastelemaan turkoosia merta ja uskomattoman upeaa auringonlaskua. Meressä kellui vastaan muutama erilainen meduusakin.

Seglan huipulle (639moh)

Aamulla pakkasimme tavarat autoon ja lähdimme suuntaamaan kohti Seglan reitin alkupistettä. Meille oli kerrottu jo etukäteen Senjan kapeista ja pitkistä tunneleista, mutta ihan tähän ei osattu varautua. Tunnelit voivat olla useamman kilometrin pituisia ja niillä on yksi kaista. Onko niissä sitten jotkut liikennevalot vastaantulevan liikenteen varoittamiseksi? Ei ole. Tunnellissa on välillä levikkeitä, joihin auton saa ajettua puoliksi, niin että vastaantulijat pääsevät ohi. Melkoisen jännittävää ensikertalaiselle. Matkan aikana ajoimme noin 30 tällaisen tunnelin läpi, joten jännityskin kyllä katosi matkalla.

Seglan lähtöpiste oli hieman piilossa työmaan takia, mutta työntekijät osasivat kyllä opastaa meidät ja samaan aikaan paikalle saapuneet henkilöt oikeaan paikkaan. Reitin alkuosa oli melko helppoa maastoa, mutta luonnollisesti nousujohteista. Vuorellehan tässä oltiin menossa! Lämpötila oli 26 asteen tienoilla ja aurinko porotti melko kuumasti kahteen aloittelevaan vuorikiipeilijään. Matka sujui kuitenkin melko kivuttomasti kauniisiin maisemiin. Kunnes matkan viimeinen vaihe nousi eteemme.

Seglan huippu

Väliin fakta Norjasta. Jos reitin luokitus on Easy, niin se ei ole sitä vuoriin tottumattomille.

Nousu kohti huippua on varmasti kokemus, joka ei pääse unohtumaan. Huipulle nouseminen vaati nelinkontin etenemistä, melkein itsensä kokoisten kivien ylittämistä ja muutamia haavoja käsiin. Itse en normaalisti kärsi korkeanpaikan kammosta. Tämä asia korjaantui tätä vuorta valloittaessa. Pelkäsin korkeaa enemmän kuin koskaan. Painavan repun kanssa tunne huipulle kavutessa oli jatkuvasti taaksepäin kaatuva. Paikalliset suhahtelee ohi molemmilta puolilta kannustaen sinua. Silti huipulle kipuaminen on kaiken sen vaivan arvoista. Maisemat on jotain aivan käsittämätöntä.

Ylös mennessä melkein ainoa ajatus oli: ”Kuinka täältä päästään pois?”. Alas tuleminen oli kuitenkin helpompaa kuin kuvittelimme. Segla on ehdottomasti parasta mitä Senjalta löytyy. Kannattaa kiivetä ihailemaan näitä maisemia. Yhden suunnan matkaan meni arviolta aikaa noin 1-1,5 tuntia.

Lonketinden huipulle (848 moh – huippu jäi näkemättä)

Seuraavana päivänä lähdimme silmät kiiluen ja reidet eilisestä täristen huiputtamaan Lonketindenia. Vuorta oli kuvailtu helpoksi valloitettavaksi ja reitillä oli turisti-infon mukaan opastettu polku. Kumpikaan väittämä ei pitänyt paikkaansa. Kun kurvasimme automme jarrulevyt sorasta kirskuen Lonketindenin reitin lähtöpisteelle, olimme varmoja että olemme väärässä paikassa. Reittiopasteita ei näkynyt missään, eikä polkuakaan. Muita autojakaan ei ollut parkissa. Etsimme pitkän aikaa ympäriinsä paikkaa, mistä polku lähtisi. Aikamme etsittyämme löysin polun sattumalta. Lähdimme kiipeämään sitä pitkin innosta soikeina. Alkumatka oli tiheää metsää, joka muuttui suoksi, mutta polku kaarsi selkeästi kohti vuoren huippua. Merkittyä reittiä emme edelleenkään nähneet missään, emmekä siihen koko reissulla kyllä törmänneetkään. Tästä retkestä kehkeytyi melkoinen seikkailu. Kun olimme kiivenneet noin tunnin, tulimme aukealle ja kivikkoiselle kohdalle vuorta, josta oli selkeä näkymä kohti huippua. Tai olisi ollut, jos pilvet eivät olisi alkaneet vyörymään huipun yli kohti meitä. Matkalla törmäsimme yksinäiseen poroon, joka oli epäilevän utelias kahdesta suomalaisesta seikkailijasta. Päätimme kokeilla pilvistä huolimatta, kuinka pitkälle pääsisimme kiipeämään. Polku muuttui helposta norjalaisen helpoksi. Eteen alkoi tulemaan jälleen erittäin korkeita kiviä, joiden yli reppu selässä kiipeäminen ei ollutkaan enää kovin helppoa. Teimme päätöksen kääntyä takaisin, ennen kuin olisimme keskellä sakeaa sumua. Pilvet olivat nimittäin jo meidän alapuolella kiertämässä meitä keskelleen.

Alastulo. Siinäpä olikin sitten omat hankaluutensa. Ensin törmäsimme samaan poroon, joka oli ihmetellyt meitä aikaisemmin. Hän päätti paeta meitä kulkusuuntaamme pienen pyrähdyksen kerrallaan. Hän jatkoi leikkiä noin parikymmentä minuuttia kunnes katosi. Samalla huomasimme kadonneemme itsekin. Polkua ei enää näkynyt missään. Ei ainakaan sitä samaa mitä pitkin olimme tulleet ylös. Soinen maasto oli myöskin hävittänyt osan polusta, joten sen seuraaminen ei ollut kovin helppoa muutenkaan. Pyörimme varmasti yli puoli tuntia etsien polkua, kunnes sattumalta tulimme lähelle autoamme ja pääsimme turvallisesti perille. Vuoren huipun valtaamatta jääminen harmitti hieman, mutta aiomme varmasti tulla vielä takaisin.

Senjan muut nähtävyydet

Senjalla riittää paljon nähtävää. Turisteja on paljon vähemmän kuin Lofooteille, mutta silti jonkin verran. Tiet on rauhallisempia ajaa ja niiden varrelta löytyy paljon uskomattoman kauniita paikkoja. Koko saaren maisema on kuin ajelisi postikortin sisällä. Kaikki tuntuu lavasteilta ja unelta, mutta on totta. Yksi paikka jossa kannattaa ehdottomasti pysähtyä on Tungeneset. Se on näköalapaikka Senjalla, josta aukeaa maisema merelle ja vuorijonoon, jolle on annettu nimi Devil’s jaw. Maisema on kaunis ja karu. Itse pysähdyimme sinne kuvaamisen lisäksi valmistamaan retkiruokamme. Kauneimpia ruokailupaikkoja ikinä.

Yksi käymisen arvoinen paikka on myös Ersfjordstrandan kultainen wc. Näinkin voi öljyrahat käyttää. Pakkohan se oli käydä itsekin testaamassa.

Senjalta Lofooteille

Tähän on muutama reittivaihtoehto. Itse valitsimme lautan Senjan Etelä-kärjestä, Gryllefjordista Lofoottien Andenesiin. Lautalle ei voi ostaa käsittääkseni lippuja etukäteen, vaan sinne pääsee nopeimmat. Jonotus autolla tapahtuu ajamalla satamaan ja menemällä autolla maahan maalattujen jonomerkkien väliin. Itse sovimme lautalle hyvin, mutta lautta tuli kyllä täyteen. Kannattaa siis olla ajoissa paikalla, varsinkin koska lautta ei kulje päivässä kuin kolme kertaa. Lauttamatka Andenesiin oli jotenkin taianomainen. Maisemat olivat jälleen kerran niin uskomattoman upeita, ettei niitä voinut käsittää todeksi. Tilanteesta on valitettavasti vain muutama kännykällä otettu kuva.

Senjasta

Jos olet haaveillut matkasta Lofooteille, niin älä jätä tätä saarta välistä. Paikka tarjoaa kaiken mitä Lofootitkin tarjoaa. Kaikkialla on rauhallisempaa ja välimatkat ovat lyhyempiä. Tänne aiomme palata itsekin seuraavalla Norjan reissullamme. Hyväksi havaitut leirintäalueet teltalla olivat Fjordbotn camping ja Norwegian Wild. Molemmissa paikoissa telttapaikka kahdelle maksoi noin 25€ yöltä. Kummassakin paikassa henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja alue oli siisti. Iso suositus molemmille! Norwegian Wildin vierestä alkaa Senjan ainoa kansallispuisto Ånderdalen. valitettavasti itse emme tällä kertaa puistoon kerenneet tutustumaan, mutta tännekin on palattava.

Alla vielä joitakin kuvia Senjalta. Todella paljon enemmän nähtävissä Instagramissani @markus_aspegren nimimerkin takaa.

Seuraavassa osassa kerron kuinka seikkailumme jatkuivat Lofooteille.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s